Ilmastonsuojelu keskustankehittämisen kansainväliseksi johtotähdeksi – raportti Urban Future 23 -konferenssista
”Oletteko te siellä Mercedes-Benzillä tehneet mielestäsi riittävästi ilmastonsuojelun hyväksi?”
Näin kysyi Urban Future 23 -konferenssin avajaisten moderaattori, 17-vuotias lukiolainen Karolin Kreiner Mercedes-Benz Groupin ruotsalaiselta toimitusjohtajalta Ola Källeniukselta yli 2000-henkisen yleisön edessä.
Tämän vuoden Urban Future -konferenssi pidettiin autokaupungissa Stuttgartissa 21. – 23. kesäkuuta. Tapahtuma osoitti, että kaupunkikehittämisen kokonaisuus on muutoksessa – ja samalla muuttuvat ihmisten asenteet, mielipiteet ja käyttäytyminen.
54-vuotias Källenius vastasi: ”Kukaan ei ole tehnyt vielä tarpeeksi. Mutta muutos on lähtenyt liikkeelle. Ja kaupungit ovat tulevaisuuden koelaboratorioita.”
Osallistuin Urban Future 23 -konferenssipäivien luentoihin ja työpajoihin aamusta iltaan, kahtena päivänä yhteensä 18 tuntia. Lisäksi päälle pitää laskea katubaarien värikkäät iltakeskustelut. Kolmantena päivänä ehdin enää yhteen lyhyeen sessioon. Oli sentään juhannusaatto, ja piti ehtiä iltapäivän koneeseen. (Luettelen osallistumani ohjelmaosuudet raporttini lopuksi.)
Järjestäjä ilmoitti konferenssin osallistujamäärän 2500 henkilöksi. Silmämääräisen arvioni perusteella se ei tunnu pahasti liioitellulta.
Käymieni keskustelujen perusteella osallistujia oli kaikkialta, Hongkongista, Kolumbiasta, Intiasta, Japanista, Pohjoismaista, Baltian maista, Puolasta, Saksasta, Britanniasta, Ukrainasta, Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, muualta Euroopasta, Kanadasta ja niin edelleen. Useita henkilöitä oli myös Suomesta – meidän lukuisista pääkaupungeistamme: EU:n parin vuoden takaisesta ympäristöpääkaupungista Lahdesta, EU:n tulevasta kulttuuripääkaupungista Oulusta, Suomen tasavallan pääkaupungista Helsingistä – ja minun lisäkseni kaksi kollegaa myös liikuntapääkaupungista Jyväskylästä.
Konferenssin ilmapiiri oli nuorekas ja tulevaisuussuuntautunut. Kaikkein keskeisin teema liittyi ilmastoon. Kaikki luentojen aiheet keskustan kehittämisestä liikenteeseen, sosiaalisesta integraatiosta kaupunkilaisten osallistumiseen, digitalisaatiosta tekoälyyn, kaikki aiheet kiertyivät kestävyyteen.
Mihin yksittäiseen näkemykseen konferenssin anti tiivistyi minun mielestäni? Palaan tähän lopuksi.
Kestävyys on tullut yhä selvemmin kaupunkikehittämisen johtavaksi näkökulmaksi. Tätä kannattaa tarkastella kiihkottomasti ilman värillisiä linssejä. Jos tämä konferenssi edustaa kansainvälistä keskustelua, kuten uskon, niin ekologinen ja sosiaalinen kestävyys korostuvat kaupunkikehittämisessä myös meillä yhä enemmän jatkossakin. Konferenssin henki oli raikkaan etäällä meidän kaupunkiemme jokavuotisista budjettiväännöistä ja kiinteistötalousnäkökulmista, joille strateginen kaupunkikehittäminen usein käytännössä alistuu.
En vähättele taloudenhallintaa enkä edes kiinteistöpääoman lisäämistä, koska työskentelen itsekin kaupungin organisaatiossa ja ymmärrän hyvin taloudellisen kestävyyden merkityksen. Julkisen talouden kestävyys on tärkeää.
Mutta sanon vain, että uusien tärkeiden asioiden edistäminen edellyttää aina muutoksia ja uutta julkista agendaa. Muutokset edellyttävät uusia näkökulmia – ja rohkeutta ottaa uudet näkökulmat puheeksi.
Suurten tyhjilleen jäävien rakennusten käyttötarkoitusten muutokset ovat uusi ajankohtainen kehittämisaihe käytännössä kaikkialla Euroopassa: trendinä on ekologisista syistä välttää tarpeetonta purkamiskierrettä, jos suinkin mahdollista.
Valtava Mercedes-Benz-konserni (jonka johdossa tuskin suututaan, jos konsernin kuvaillaan edustavan menestyksekästä kapitalismia) ymmärtää paradigman muutoksen, pyrkii ilmastonsuojeluun ja harjoittaa kannattavaa globaalia liiketoimintaa. Niinpä pidän uskottavana, että kaupunkikehittäminen muuttuu meilläkin nyt vauhdilla aiempaa moniarvoisemmaksi myös käytännössä.
Se tarkoittaa ekologisesti perusteltua infrastruktuuria ja toimintaa, kestävän elämäntyylin kannustamista, kevyen liikenteen, joukkoliikenteen ja huolto- ja jakeluliikenteen uusia ratkaisuja, inklusiivista julkisen tilan politiikkaa, segregaatiokriittisiä näkökulmia, myönteistä suhtautumista kansainvälistymiseen, kommunikaatiota, avoimuutta, osallistumista.
Rohkeus ottaa asiat vakavasti ja rohkeus puhua ääneen nousi konferenssissa esiin joka käänteessä.
Stuttgart tunnetaan Porschen ja Mercedes-Benzin kotikaupunkina. Sitä en tiennyt, että Stuttgartin ydinkeskusta määriteltiin autottomaksi jo vuonna 1955: Stuttgartin kävelykeskusta oli aikoinaan Länsi-Saksan ensimmäinen.
Suomalaiseen ydinkeskustojen liikennekeskusteluun tottuneelle tämä on mielenkiintoista. Eikö ydinkeskustan liikennekysymysten vastakkainasettelu olekaan välttämätöntä?
Autokaupungin ydinkeskustasta tuli ensimmäisenä autoton.
Stuttgartin taidemuseo sijaitsee König Strassella kävelykeskustan ytimessä
Pitäisikö nykyäänkin puhua vähemmän yhteiskuntia jakavista periaatteista, fillarikommunisteista, viherpesusta, hyveposeerauksesta ja toisensa poissulkevista identiteeteistä. Enemmän kannattaisi keskittyä – kyllä, kyllä, arvolähtöisesti – kestäviin käytännön ratkaisuihin. ”Ratkaistaan nyt ensin nämä käytännön ilmastonsuojelukysymykset, riidellään sitten paremmalla ajalla sen jälkeen!”
Brittiläinen, Itävallassa työskentelevä Eugene Quinn nosti konferenssissa esiin nettisivuston, jonka ideana on osoittaa, että kävely-ystävällinen ympäristö nostaa lähikiinteistöjen rahallista arvoa. (Kokeile omaa kotiosoitettasi: www.walkscore.com)
Käytännön vaikuttavuus oli yksi konferenssin suurista yhteenvetoteemoista
”When communicating the climate change, it´s all about empowering people, not scaring them”, sanoi Saksassa työskentelevä tutkija Laura Maria Diaz Ospina. Konferenssissa puhuttiin ilmaston lämpenemisen sijasta pikemmin ilmaston suojelemisesta ja tietysti myös sopeutumisesta muuttuviin olosuhteisiin. Enää ei tarvitse herätellä ihmisten tietoisuutta, vaan nyt pitää kannustaa ihmiset toimimaan. Stuttgartin kaupungilla esimerkiksi on julkinen rahasto, joka rahoittaa ilmastonsuojeluprojekteja.
Saksalaisen (keskustan kehittämisen klassisen edelläkävijäkaupungin) Freiburgin ilmastonsuojelun päällikkönä työskentelevä Ilaria De Altin viittasi kielenkäytön käänteeseen: ”Climate protection is the path. It offers solutions.” Sananvalinnat ratkaisevat näkökulman, ja näkökulman täytyy olla ratkaisukeskeinen.
Toisaalta monissa keskusteluissa ja työpajoissa korostui, että ennen agendan muotoilua täytyy tehdä tilanneanalyysi huolellisesti. Muutoin rynnätään helposti vääriin johtopäätöksiin ja väärään toimintaan.
Tuo ei ollut oma ajatukseni. Yhden puhuttelevimmista työpajaluennoista piti Sheffieldin ydinkeskustan kehittämisen projektipäällikkö Nalin Seneviratne. Kuten tiedetään, perinteisen terästeollisuuskaupungin ydinkeskusta on uudistettu perusteellisesti viime vuosina. Ydinkeskustassa oli vuosikymmeniä tehtaita, ne väistyivät 1980-luvulla, ja alue oli pitkään heitteillä.
Nelin Seneviratne kertoi kaupungin aktiivisesta roolista. Ydinkeskusta haluttiin kaupunkilaisten ja matkailijoiden toiminnalliseksi alueeksi. Paljon on tehty julkisin investoinnein. Kasvitieteellinen puutarha on yksi tunnetuista toteutetuista esimerkeistä.
Seneviratne tuntee luvut. 80 prosenttia alueelle kohdistuneista investoinneista oli julkisesti rahoitettuja. Tällä oli merkitystä paikkojen yhteisten käyttötarkoitusten kannalta, mutta myös siltä kannalta, että julkisille sijoituksille voitiin laskea pitkä, 40 – 50 vuoden kuoletusaika.
Kolmas julkisen johtajuuden merkitys syntyy siitä, että projekteista tulee myös julkisia keskustelunaiheita. Hän piti tärkeänä, että nuoret saadaan osallistumaan projekteihin.
Keskustauudistuksen on laskettu tuottavan 7 000 uutta työpaikkaa palveluiden, matkailun, kaupan ja asiantuntijatyön ammatteihin ja noin neljän miljardin euron aluetaloudellisen arvonlisäyksen vuoteen 2030 mennessä. Asuntoja alueelle sai rakentaa vain asukkaiden ostettavaksi, ei sijoittajien.
”City center developers do hard stuff!” Mr. Nalin Seneviratne speaking
Sheffieldin projektipäällikkö korosti julkisen ja yksityisen kumppanuuden merkitystä: ”In the key role there is also a private sector net supported by the public sector.” Tekeminen ei mennyt aina eteenpäin suotuisasti. Kurssia piti tarkistaa usein. Mutta jälkeenpäin katsoen ”hukatut vuodet” osoittautuivat tärkeiksi: uudistavan vision arvo kasvaa suunnittelun lähtökohtana, kun aikaa käytetään näkökulmien tarkentamiseen.
Sheffieldin keskustauudistuksen tarina on vielä kesken, mutta sitä kannattaa mielestäni seurata tarkasti.
”Tämä muuttaa kaiken”, sanotaan digitalisaatiosta ja tekoälystä – myös kaupunkien tulevaisuuden.
Smart citystä on puhuttu Euroopan kaupunkipolitiikassa ainakin jo koko 2000-luvun ajan. Stuttgartin kaupungin digitalisaatiopäällikkö Thomas Boenig huomautti osuvasti, että ”smart city” pitää ymmärtää päämääräksi mutta myös metodiksi.
Digitalisaation kiihtyvä kehitysvauhti tuottaa disruptiota, koska yhteiskunnan sopeutumiskyky ja päätöksenteko ovat edelleen hitaita: ”There is a gap. But we can´t stop digitalisation. We need to adapt and regulate. And keep people involved.”
Disruptio tiivistyy ydinkeskustojen toimintaympäristössä.
Verkkokauppa, e-kirjat, ravintolaruuan jakelupalvelut, sähköpotkulaudat, kaupunkipyörät, yhteiskäyttötilat, hybridikokoukset, etätyö, airbnb – digitalisaation mahdollistamat uudet, edulliset ja tehokkaat toimintatavat muuttavat käyttäytymistämme ja haastavat vanhan tarjonnan. Se vanha, joka uudistuu, säilyy. Se, joka koettaa säilyä, saattaa kadota.
Tutkija Martin Magan neuvo kaupunkikehittäjille oli: ”Think smart beforehand. Think smart before you start.” Digitalisaatio ei ole leima vaan nykyajan toiminnallinen ominaisuus, joka on jo kaikkialla. Maga sanoi, että suuressa rakennuksessa saattaa olla toiminnassa jopa 200 miljoonaa koodia. Ne säätelevät fyysisten asioiden toimintaa ja keskinäisiä suhteita – sekä kuluttavat valtavasti energiaa.
Itävaltalainen kestävyysasiantuntija Vera Matisevskyi puhui digitalisaation yhteiskunnallisista ulottuvuuksista. Kaupunkia voidaan kehittää kaikkien kansalaisten innovaatiohubiksi. Boenig lisäsi: ”A.I. won´t rule the world. It is science fiction. It is all about people together with A.I.”
Tiedolla johtaminen edellyttää tiedon innovatiivista keräämistä, ja siinä digitalisaatio voi auttaa ratkaisevasti. Esimerkiksi saksalainen professori Nicolas Muller esitteli EBS-yliopiston kehittelemiä sijaintipaikkatietoja ja liikkumisen tunnistusmenetelmiä. ”Location is made by people, not buildings. It is important to know and understand how the pedestrian frequensis develope in the city center.”
Tämä toi mieleen monivuotiset ponnistelumme digitaalisen vilinäanalyysin aikaansaamiseksi. Olemme oikealla asialla – mutta emme vielä perillä.
Ydinkeskustojen pandemian jälkeisestä kehityksestä Muller sanoi dataan perustuen yksiselitteisesti: ”People are coming back.”
Toisen konferenssipäivän ilta huipentui ohjelman mukaan Cities FuckUp Night -nimiseen kaksituntiseen sessioon. Illan päätteeksi keskityttiin mokiin, mikä oli hauskaa ja hyödyllistä.
Konferenssin yhtenä teemana oli jo avauspäivänä: ”Do, fail, learn, try again, repeat: How to learn from your Actions”. Jotta voi oppia, pitää uskaltaa yrittää äärirajoilla, jolloin tulee virheitä.
Reykjavikin entinen pormestari Dagur Edgertsson, Helsingin kaupungin ilmastoyksikön päällikkö Kaisa-Reeta Koskinen ja kaupunkikehittämisen ehdoton supertähti Gil Penalosa kertoivat ammatillisista epäonnistumisistaan.
Tarkoituksena oli esimerkkien avulla lisätä osallistujien toimintarohkeutta. Epäonnistuminen on mahdollista vain, jos tavoitteet ovat kunnianhimoiset. ”Matalalla roikkuviin hedelmiin ei kannata tyytyä. Viheliäisten ongelmien ratkaisut ovat kysytyimpiä ja siten parhaiten skaalattavissa”, sanoi itävaltalainen projektipäällikkö Barbara Saringer-Bory.
Luova johtaja Karen Kissinger painotti, että ei saa pelätä ihmisiä, jotka vastustavat uutta ideaa. Hän suosittelee rehellisyyttä. ”Stop and say: we are heading for the future which we don´t know yet. There will be failures. That has to be understood.”
Mikä tämän kaiken antina oli Suomessa työskentelevälle keskustan kehittäjälle? Moni puhuja tiivisti sanomansa ohjeiden listaksi. Niistä on hyötyä, ja julkaisen ne sovellettuna myöhemmin.
Esittäisin konferenssin vaikutusta omaan ajatteluuni näin:
Käynnissä olevan disruptiivisen kehityksen tunnistaminen on tärkeää. Ydinkeskustojen merkitys kauppapaikkana vähenee (mutta ei katoa). Tosiasiat täytyy havaita, ja analyysi täytyy tehdä huolella.
Onko kaupunkikeskustojen kehittämisagendamme riittävän uudistava vai onko se tosiasiassa säilyttävä? Nykyisen vallitsevan elinvoimadiskurssin riskinä on mielestäni se, että keskitytään vanhan toiminnan elvyttämiseen ja ylläpitämiseen. Olemmeko oikeasti riittävän proaktiivisia uudistajia?
Konferenssin ohjelmassa oli kymmeniä työpaja- ja luentosessioita. Kaupunkikehittämisen toimiala vetää puoleensa nuorta koulutettua väkeä. He uudistavat agendaa tulevaisuussuuntautuneeksi.
Entä jos irtautuisimme paikkalähtöisestä ajattelusta? Keskitytään ihmisiin. Sen sijaan että kysymme, kuinka kehittäisimme keskustaa, voisimme miettiä: millaisille ydinkeskustan palvelufunktioille on tämän ja ensi vuosikymmenen kaupunkilaisten elämässä kysyntää?
Ydinkeskusta (ja sitä ympäröivä laajempi keskusta-alue) voidaan ymmärtää kaupunkikehitysalustaksi tai -ympäristöksi. Tätä ajattelua on esimerkiksi Jyväskylässä harjoiteltu jo jonkin aikaa. Ydinkeskusta on ollut ja ehkä edelleen on julkisen ja puolijulkisen toiminnan tiivistymä mutta julkisen ja puolijulkisen toiminnan luonne ja sisältö muuttuvat ajan myötä.
Enää ei ydinkeskustoissa ole autokauppoja, huoltoasemia eikä maatalouskonekauppoja, kuten oli vielä 1970-luvulla. On koetettava ennakoida, millaisen kysynnän mukaan järjestyy 2030-luvun ydinkeskustan palvelutarjonta.
Muutosten edistäminen on tuottavinta juuri kaupunkikehitystiivistymissä. Ydinkeskustan kehittämispolitiikka voisi lähteä siitä. Tärkeitä asioita on tehokkainta viedä eteenpäin vilkkaassa ytimessä.
Keskitytään tärkeisiin asioihin. Keskitytään ydinkeskustoissa niihin julkisiin ja puolijulkisiin toiminnallisiin muutoksiin, joita pidämme tavoiteltavana. Ajatus koskee ihmisten kulutuskäyttäytymistä, elämäntyylejä, liikkumista, oppimista, työntekoa, harrastuksia ja yritystoimintaa.
Tämä tarkoittaisi innovatiivista vastaamista käynnissä olevaan disruptioon ja esimerkiksi digitalisaation ja tekoälyn harkittua hyödyntämistä.
Kun tehdään perusteltuja (ja innovatiivisia) valintoja, julkiset varat voivat riittää toimenpiteisiin, jotka tehokkaasti hyödyntävät keskustojen potentiaalia esimerkiksi ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden ja myös julkisen talouden tuottavuuden hyväksi.
Lopuksi vielä pari konferenssipuheista poimittua, itselleni tärkeää ohjetta:
”Kuuntele toisia ja jaa agenda.”
”Älä hyväksy ei:tä vastaukseksi.”
”You don´t need to be clever but you have to be kind.”
JV 28.6.2023 Jyväskylä
UF 23 -konferenssin ohjelma kokonaisuudessaan:
https://urban-future.org/app/uploads/2023/06/200623_UF23-Programm_Info.pdf
Minä osallistuin seuraaviin sessioihin:
Jun 21
09 Welcome CityChangers
11 Do, fail, learn, try again, repeat
14 Meet the entrepreneurs bringing life back to our treasured centres
16 Tell it differentially #1: communicate
Jun 22
09 This changes everything
11 Unlocking the potential of collaboration
14 How to break up men´s love affair with the cars?
16 Cutting edge participation tools and methods
18 Cities FuckUp Night
Jun 23
09 Why can´t all job centers be like this one!
Raporttini perustuu omiin muistiinpanoihini. Sitaatteja ei ole tarkistettu puhujilta. Osallistumiseni toteutui osana Ydinkeskustan kestävä tulevaisuus -hanketta. Kuuden kaupungin yhteishankkeen rahoittajana on Keski-Suomen liitto.
Janne Viitamies Matkaraportti / Urban Future 23 / 21-23.6.2023
Ydinkeskustan kestävä tulevaisuus -hanke
Jyväskylän kaupunki / Business Jyväskylä 28.6.2023